Navigation
Lastensuojelun avohuollon tukitoimintaa
TUKIHENKILÖ- JA TUKIPERHETOIMINTA – LASTENSUOJELUN AVOHUOLLON TUKITOIMINTAA
Lastensuojelu tulee käsittää laajasti lasten suojeluksi, joka koskee sosiaaliviranomaisen lisäksi muita viranomaisia sekä kaikkia kansalaisia. Yhteiskunnassamme vanhemmilla on ensisijainen vastuu huolehtia lapsistaan. Erilaiset elämäntapahtumat, kuten avioero, päihteet, väkivalta tai toisen vanhemman vakava sairastuminen voivat vaikuttaa perheeseen ja lapsen vanhempien kykyyn huolehtia lapsista. Lastensuojelun yhteiskunnallisena tehtävänä on lapsen suojeleminen, tukeminen ja auttaminen silloin kun lapsi tai hänen perheensä tarvitsee apua ja lapsen terveys uhkaa vaarantua.
Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta on lastensuojelun avohuollon työmuoto (Lsl 36 §), jonka pyrkimyksenä on tarjota lapselle suunnitelmallista tukea ja huolenpitoa tukihenkilön seurassa tai tukiperheessä sekä tukea lasten vanhempia kasvatustehtävässään. Tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa järjestävät sekä kunnat että järjestöt ja sitä toteuttaa tavalliset kansalaiset, jotka haluavat osaltaan tukea lasten ja perheiden hyvinvointia.
Avohuolto (lastensuojelulaki 417/2007, Astunut voimaan 1.1.2008 alkaen)
34 §
Velvollisuus ryhtyä avohuollon tukitoimiin
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on ryhdyttävä tämän luvun mukaisiin avohuollon tukitoimiin viipymättä:
1) jos kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä; taikka
2) jos lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään.
Avohuollon tukitoimien tarkoituksena on edistää ja tukea lapsen myönteistä kehitystä sekä tukea ja vahvistaa vanhempien, huoltajien ja lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden kasvatuskykyä ja -mahdollisuuksia.
Avohuollon tukitoimia toteutetaan mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä lapsen ja vanhempien, huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden kanssa.
35 §
Toimeentulon ja asumisen turvaaminen
Kun lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle, kunnan on viivytyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki sekä korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto.
Riittävä taloudellinen tuki ja asuminen on järjestettävä myös 75 §:n 1 momentin mukaan jälkihuollon piirissä olevalle lapselle tai nuorelle, jos hänen kuntoutumisensa sitä edellyttää.
36 §
Muut lastensuojelun avohuollon tukitoimet
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on sosiaalihuoltolain 17 §:n 1 ja 2 momentissa mainittujen sosiaalipalveluiden, kuten lasten päivähoidon ja kotipalvelun, sekä toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaisen toimeentulotuen ja ehkäisevän toimeentulotuen lisäksi järjestettävä tarvittaessa lapsen ja perheen tuen tarpeisiin perustuva asiakassuunnitelma huomioon ottaen lastensuojelun avohuollon tukitoimina:
1) tukea lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämiseen;
2) lapsen taloudellinen ja muu tukeminen koulunkäynnissä, ammatin ja asunnon hankinnassa, työhön sijoittumisessa, harrastuksissa, läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä sekä muiden henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä;
3) tukihenkilö tai -perhe;
4) lapsen kuntoutumista tukevia hoito- ja -terapiapalveluja;
5) perhetyötä;
6) koko perheen 37 §:ssä tarkoitettu sijoitus perhe- tai laitoshoitoon;
7) vertaisryhmätoimintaa;
8) loma- ja virkistystoimintaa; sekä
9) muita lasta ja perhettä tukevia palveluja ja tukitoimia.
37 §
Sijoitus avohuollon tukitoimena
Lapselle voidaan järjestää asiakassuunnitelmassa tarkoitetulla tavalla avohuollon tukitoimena tuen tarvetta arvioivaa tai kuntouttavaa perhehoitoa taikka laitoshuoltoa yhdessä hänen vanhempansa, huoltajansa tai muun hänen hoidostaan ja kasvatuksestaan vastaavan henkilön kanssa.
Lapsi voidaan sijoittaa avohuollon tukitoimena lyhytaikaisesti myös yksin. Sijoitukseen vaaditaan lapsen huoltajan ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumus. Sijoituksen edellytyksenä on, että sijoitus on tarpeen:
1) lapsen tuen tarpeen arvioimiseksi;
2) lapsen kuntouttamiseksi; tai
3) lapsen huolenpidon järjestämiseksi väliaikaisesti huoltajan tai muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavan henkilön sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi.
Lasta ei voida kuitenkaan sijoittaa avohuollon tukitoimena, jos 40 §:n mukaiset huostaanoton edellytykset täyttyvät. Lasta ei saa sijoittaa toistuvasti avohuollon tukitoimena ellei lapsen etu välttämättä vaadi uutta lyhytaikaista sijoitusta.
Jos lapsella on useampi kuin yksi huoltaja ja jotakin heistä ei voida matkan, sairauden tai muun syyn vuoksi kuulla, tai jos huoltajat ovat sijoittamisesta erimielisiä, lapsi voidaan sijoittaa, jos huoltaja, jonka luona lapsi asuu tai jonka kanssa lapsi tulee sijoituksen aikana asumaan, siihen suostuu ja sijoituksen katsotaan olevan lapsen edun mukainen.
Sijoituksesta päätettäessä on määriteltävä sijoituksen tavoitteet ja arvioitu kesto. Kun lapsi on sijoitettu 2 momentin mukaisesti yksin, sijoituksen jatkamisen edellytykset ja sen vaihtoehdot on arvioitava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua sijoituksen alkamisesta. Jos sijoitusta jatketaan, arviointi on tehtävä kolmen kuukauden välein. Arvioinnin yhteydessä on selvitettävä myös mahdollinen huostaanoton tarve.
38 §
Lapsen kiireellinen sijoitus
Jos lapsi on jäljempänä 40 §:ssä mainitusta syystä välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa, voidaan hänet sijoittaa kiireellisesti perhehoitoon tai laitoshuoltoon taikka järjestää muulla tavoin hänen tarvitsemansa hoito ja huolto.
Kiireellisestä sijoituksesta päättää 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä.
Ennen päätöstä kiireellisestä sijoituksesta on selvitettävä lapsen, vanhemman, huoltajan sekä muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavan henkilön mielipide ja käsitys asiasta. Selvittäminen voidaan jättää tekemättä, jos selvittämisestä aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa haittaa lapsen terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle.
Kiireellisen sijoituksen aikana sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus päättää lapsen asioista kiireellisen sijoituksen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa siten kuin 45 §:ssä säädetään.